Kurssi Public Relations tai kuten opettaja vannotti meitä sanomaan PublicS Relations oli koko ajan aikamoista vuoristorataa kiinnostavuuden ja seisaaltaan nukahtamisen väliltä. (Public Relations on kuulemma opettajan vihaama sana, koska se harhaanjohtaa ihmisiä luulemaan, että PR-alan ihmisellä on vain yksi public johon ylläpitää suhteita)

Opettaja oli (kuten kävi ilmi myöhemmin) itse edelleen jonkinlainen PR-ammattilainen ja hän uhkui tavallaan arvovaltaa tietämyksensä tasolla ja hän selkeästi tiesi koko ajan mistä puhui kun hän puhui. Käsittääkseni hänen primary työ on edelleen olla PR- mies jossain firmassa ja hän vaan veti sivutoimisesti tätä kurssia(aikaisemmin kirjoitin, että oletin hänen olleen PR-alalta eläköitynyt)

Tämä oli tavallaan siunaus ja samalla kirous. Opettaja oli mielstäni kaikin puolin miellyttävän oloinen ja fiksu ihminen, joka puhui vankan kokemuksen pohjalta. Tämähän on tietenkin ideaali tilanne opetettavan aineen kannalta. Kuitenkin tässä kävi klassinen epäonni sen suhteen, että uskaltaisin väittää niinkin ylimielisesti ettei miehellä ollut minkäännäköisiä varsinaisia pedagogisia valmiuksia tai kuten yksi kurssitoverini tokaisi kerran luennon jälkeen: "he just can't teach"!

Aluksi kurssit koostuivat kaksituntisista joiden aikana hän luki läpi omia diojaan (jotka hän toki heijasti taululle, jotta voisimme tehdä muistiinpanoja). Noin puolitoista kuukautta tämän jälkeen kaapeli mikä välitti hänen tietokoneensa diat näytölle hajosi. Toiminnan miehenä ja oppiensa mukaan tämä PR-alan raudanluja ammattilainen ei antanut moisen vastoinkäymisen estää hänen oppinsa jakamiseen liittyvää tehtävää, joten hän yksinkertaisesti luki koneeltaan dioja joita me opiskelijat sitten kopioimme kiireellä. Ei siinä, puinen kaksituntinenhan se oli, mutta olin aivan varma, että ensi kertaan mennessä homma on taas hoidossa ja saamme nauttia luennoillamme hieman paljon ansaittua interaktiivisuutta katsomalla tulevien oppituntien diat taas näytöltä. Vaan EI! Tätä niin sanottua kaapelia ei ikinä korvattu joten vietimme koko loppukurssin (runsaat 2,5 kuukautta) muistiinpanoja rustaten opettajan lukiessa niitä oman koneensa näytöltä.

On sanomattakin selvää, että moinen järjestely teki jo aiemminkin puisesta kurssista melko sietämättömän. Etenkin kun tunnit olivat aina iltapäivällä ja olin aamulla herännyt jo valokuvauskurssia varten. Kuitenkin jostain syystä joinain kertoina kun otti keskittymisen ja muistiinpanojen kirjoittamisen kunnon haasteena niin tuo kaksituntinen kuluikin yllättävän nopeasti. Edelleenkään tunneilla käydyt asiat eivät olleet ollenkaan epäkiinnostavia, mutta täytyi oikeasti nähdä vaivaa, että jaksoi kiinnostua kahden tunnin monotoniseen luennoimiseen.

Kuten kirjoitin kurssin ensivaikutelmista olin toivonut, että opettajan omat esimerkit, joita hänellä varmasti oli lukuisia olisivat toimineet tuntien ja opetettavien(tai ainakin läpikäytävien asioiden) elävoittäjinä. Mutta yhteensä näin kävi vain muutamana tuntina. Opettaja saattoi yhtäkkiä kertoa omakohtaisen kokemuksen jostain PR-keikasta tai näyttää valokuvia mainoksista (tämän hän teki vasta viimeisellä tunnilla) ja tällaista olisin kaivannut enemmän. Nämä olisivat voineet olla kurssin suola, sillä opettajamme itsessään oli selkeästi osaava ammattilainen ja miellyttävän oloinen elämää nähnyt mies, mutta hänen luentometodinsa olivat liian surullisenkuuluisia yliopisto-luentojen kauhutarinoiden täytäntöönpanoja.

Kuitenkin haluan huomauttaa, että monet hänen kertomistaan ja opettamistaan asioista olivat mielenkiintoisia eivätkä tunnit olleet niin kuollettavan tylsiä kuin voisi luulla. Sain lopputyötä/esseetä varten aika kattavat muistiinpanot kirjoitettua ja jäi sellainen olo, että opin myös jotain. Se mikä jäi harmittamaan oli se tunne, että tältä mieheltä olisi voinut oppia paljon enemmänkin jos hän olisi osannut kanavoida informaationjaon tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin (KIINNOSTAVAMMIN) esim. omia kokemuksiaan rohkeammin käyttäen.