Kurssi joka alkoi niin lupaavasti lyssähti ikävä kyllä loppua kohden hieman kasaan. Kuten kerroin kurssia vetää noin 7-kybänen hyväntuulinen herrasmies (paitsi jos myöhästyt) joka ilmeisesti on ennen ollut kemian opettaja ja aina intohimoinen valokuvaaja jne. Hän aloittaa jokaisen tunnin siten, että hän lausuu ave maria rukouksen ensin maltan kielellä sitten englanniksi (tämä tuli aika yllärinä ekana kertana kun hän yhtäkkiä aloitti itsekseen mutisemaan koko luokan edessä).

Joka tapauksessa kurssi vaikutti mielenkiintoiselta ja mukavalta vaihtelulta muihin kursseihin nähden (niin Jyväskylässä kuin Maltallakin) sen käytännönläheisyydestä johtuen. Vaikka tunnit olivatkin aina viikon ensimmäinen luento ja vielä aamulla oli kuitenkin mukava kävellä yliopistolle ja opettajan kellariluokkaan missä pieni ryhmämme kokoontui aluksi kuuntelemaan opettajan infoa ja siitä yleensä jatkettiin suoraan pimiöön.

Kuitenkin aika äkkiä kävi ilmi, että mustavalkofilmiä mitä tarvittiin lopputyötä varten ei ollut saatavilla mistään ei koululta jne. (edes monesta kaupasta mistä yritimme) joten lopputyön ohjeistusta piti muuttaa siten, että kuvat tulikin ottaa ihan "perinteisesti" digikameroilla. Tämä teki hommasta heti huomattavasti tylsemmän, sillä nimenomaan filmikameralla kuvien ottaminen ja niiden kehittäminen itse oli ollut niitä syitä miksi halusin tälle kurssille.

Yhtenä aamuna opettajalla oli sentään puoliksi täynnä oleva mustavalko filmirulla kamerassaan ja lähdimme koko luokka (pieni noin 11 ihmisen porukka) kävelylle yliopiston sivustalla oleviin ojiin missä oli paljon puita ja pensaita. Ideana oli, että jokainen sai ottaa vähintään muutaman kuvan ja sitten me kehitimme filmin yhdessä pimiössä koko porukan voimin.

Tämä oli kurssin kohokohta, mukava pikku aamuinen kävely yliopiston hoodien puskissa, mutta tämän jälkeen emme enää menneet kertaakaan pimiöön vaan tunnit muuttuivat kahden tunnin monotonisiksi luennoiksi, missä opettaja kertoi suullisesti kameroiden ominaisuuksista (normaalien filmikameroiden siis sellaiseten joita emme tulisi edes käyttämään) jne.

Välillä sentään opettaja näytti muutamia vuosia sitten ottamiaan kuvia mikä oli tietenkin mielenkiintoista, mutta kuitenkin kurssi muuttui dramaattisesti alussa luvatusta käytännönläheisestä filmikamera kuvaus/kuvien kehitys-kurssista tappavan tylsäksi paikoillaan istumiseksi. Siis ihan oikeasti istuimme kaksi tuntia putkeen paikallamme kun tämä vanha herrasmies selitti zoomista, tarkennuksesta jne. jne. ilman, että hänellä olisi ollut edes kameraa kädessään. Tämä käänne toki muutti mielipiteeni kurssista aivan täysin. Jos kurssi olisi jatkunut kuvien ottamisena ja pimiössä puuhasteluna olisi se ollut erittäin mukava ja opettavainen kokemus. Tällaisenään siitä ei jääny paljoa käteen muutakuin alkuhuuma ja muutama mukava opiskelijatuttu. Ei paha tietenkään sekään.

Huomautettakoon, että lopulta jätin koko kurssin kesken. Tähän liittyi se, että tämä oli pitkän päivän ensimmäinen tunti jonka jälkeen minulla oli 30 minuutin kävelymatka takaisin kämpille jossa ehdin olla vain noin 40 minuuttia kunnes piti taas palata neljäksi tunniksi yliopistolle. Tällä välillä olisi kuitenkin ollut turha hillua yliopistolla koko päivää.
 

Joka tapauksessa kun kurssi ei enää muuttunut aamuisesta kahden tunnin paapoamisesta miksikään käytännönläheiseksi tai miksikään muuksi kuin paikallaan istumiseksi päätin, että jättämällä tämän kurssin (joka muutenkin osoittautui erilaiseksi kuin alkuperäisessä kurssikuvauskessa oli luvattu (tämä ei tietenkään ollut vain opettajan vika, sillä mustavalko filmin saatavuuden vaikeus tuli kai kaikille yllätyksenä)) pois saisin enemmän irti saman päivän iltapäiväkursseista kun ei pitäisi yrittää pysytellä niissä hereillä tämän kurssin aiheuttaman henkisen kooman takia. Tilannetta pahensi myös tämän kurssin miljöö: kellariluokka rakennuksessa mikä oli täydellisen remontin alla kaikkialta paitsi juuri kellaritasosta. Eräs henkilökunnankin jäsen kuvaili koko kompleksia war zoneksi. Itsekin sain tarpeekseni näistä jääkylmistä fuhrer-bunker aamuista, missä päädyimme vaan kuuntelemaan sympaattista, mutta aiheensa takia kuivaa vanhaa herrasmiestä kameroista. (Pelkkä kahden tunnin taukoamaton saivartelu mustavalkokameroista ja niiden ominaisuuksista ilman, että huoneessa edes on näkyvillä sellaista saisi Paz Vegankin näyttämään tylsältä luennoitsijalta).

MUTTA siis JOS seuraavan vuoden vaihtaria kiinnostaa tämä kurssi niin kannattaa ehdottomasti mennä tsekkaamaan miltä kurssi vaikuttaa. Jos se toteutetaan alkuperäisen suunnitelmansa mukaan on se ehdottomasti mukavan oloinen kaksituntinen joka viikko jonka aikana oppii työskentelemään pimiössä. Minulla oli tänä vuonna vain huono tuuri. Eli tsekatkaa homma ja jättäkää kesken jos se ei siellä tehdäkään mitä alunperin teki. Tällaista kurssia ei kuitenkaan järjestetä Jyväskylän yliopistolla, tai ainakaan opettaja ei ole yhtä mysteerinen pieni mies joka lausuu bai bai Freddie Corleonet joka tunnin alussa!