Kurssi osoittautui loppua kohden monella tapaa paremmaksi kuin olin odottanut. Vaikka tietenkin moni asia tuli jo toistona johtuen siitä, että kurssi oli suunnattu 1 ja 2 vuoden opiskelijoille (oma vikani kun tämän kurssin valitsin) niin kuten sanottua kelailin, ettei tämänkaltainen lisäharjoitus tee pahaa. Oli muutenkin mielenkiintoista nähä pätevätkö "samat lainalaisuudet" esiintymisen suhteen täälläpäin Eurooppaa. Ja kyllähän ne tavallaan pätivät ainakin teorian osalta.

Itsessään kurssi oli luentojen kannalta pelkkää kuuntelemista kun opettaja kertoi esiintymistekniikoista ja niihin liittyvistä asioista; haptiikka, kinesiikka jne. jne. Opettaja itsessään oli paras opettajani täällä Maltalla, monessa mielessä eikä vähiten siksi, että hän sai kutakuinkin pidettyä kurissa kovaäänisen luokkamme (yli 40 henkeä pienessä tilassa) pysymällä rauhallisena.

Ryhmätyöskentely oli jännä kokemus siinä mielessä, että täällä esiintymistä pidetään näköjään opiskelijoiden keskuudessa(ainakin joidenkin) niin vastenmielisenä, että kun meitsi lupautu olemaan yksi esiintyjistä ryhmäesityksessä niin se oli niin suuri "palvelus" muille ryhmän jäsenille et ne halus tehdä kaiken muun varsinaisen työn (powerpointin, taustatutkimuksen jne.) ja opettajaki kannusti tällaseen et kaikkien ei pidä esiintyä ja ne jotka esiintyy niin voi jakaa muuta vastuutaan muille jäsenille.

Joten kävi niin, että koko ryhmän kaa tavattiin aina kerran viikossa (yleensä ennen luentoa) ja ruvettiin sunnittelee esityksen aihetta jne. Eli otin osaa aktiivisesti koko hommaan, mut siinä vaiheessa kun piti ruveta tekee taustatyötä ja ns. toteuttaa koko esitystä niin mulle sanottiin vaan et ei tarvii ku sä esiinnyt, vaikka useita kertoja sanoin voivani auttaa siinä sun tässä. No luovutin sitten kuitenkin aika nopee ja pääsin loppupeleissä aika helpolla. Meidän ryhmän aihe oli sosiaalisen median varjopuolet ja keksin hienon nimen koko hommalle: Connecting people?

Esitys meni aika nappiin ja oli huvittavaa kuinka paljon ryhmäläiset halus ulkoisesti panostaa siihen (tekivät tosi hyvälaatusen videon missä haastatteli useita ihmisiä Vallettan kaduilla, teetti meille "esiintyjille" social media-paidat jne.) Nyt sitten on vuorossa vielä oma esitys minkä pitäis kestää noin 4-5 minuuttia. Se on kyllä pituudeltaan niin naurettavan lyhyt, että saa nähä mitä keksin.

 

Tämän kurssin suola oli ehdottomasti vierailevat luennoitsijat. Oma opettajamme oli kuten kaikilla muillakin kursseillani täällä alansa ammattilainen ja itsessään varmasti aikamoinen tietopankki, mutta (kaikella kunnioituksella häntä kohtaan) hänkään ei osoittautunut luennoitsijana tai pedagogina kovin mielenkiintoiseksi tai lähellekään. Hän usein käsitteli todella mielenkiintosia aiheita ja parhaimmillaan jopa avasi näitä elävin esimerkein, kuvin ja kertomuksin sekä kertomalla tutkimuksista jne. mutta suurimman osan ajasta hän jotenkin tuntui pysyttelevän aiheiden pintatasolla niin täydellisesti, että minua henkilökohtaisesti rupesi ärsyttämään.

Myöskin kurssityönä toteutettava essee oli tavallaan murheenkryyni kun opettaja tuntui toistamiseen käyttävän luennon toisesta tunnista jälkimmäisen siihen, että jokainen opiskelija kertoi mistä aikoi tehdä esseensä jne. ja tämä päätyi AINA siihen, että opettaja kysyi tarkentavia kysmyksiä osoittaakseen, että tehtävissä piti olla selkeä rajaus ja, ettei kenenkään tulisi tehdä liikaa työtä (emme kuulemma olleet tekemässä väitöskirjaa jne.). Tämä oli tottakai fiksua sen kannalta, että kaikilla olisi selkeää mitä tehdä, mutta hän tavallaan ampui alas liian "akateemiset" ja "teorioihin perustuvat" esseeaiheet viitaten niiden laajuuteen kun taas hän ei kelpuuttanut mm. Agenda-Setting teorian käyttöä tehtävässä missä joku tarkastelisi kahden eri maiden tarkkaan rajattuja medioita (esim. sanomalehtiä), koska hänen mielestään ei ollut riittäviä tieteellisiä perusteita näiden maiden medioiden väliseen tutkimukseen. Hän siis ei oikeastaan sanonut juuta eikä jaata ja heti tämän jälkeen sanoin nimenomaan juu ja jaa. Lopputulemana tästä oli se, että hän tuntui haluavan jotain ja sitten hän perusteli miksei hän haluaisi sitä. Tämä oli itsessään jo melko rasittavaa ja ottaen huomioon, että käytimme usein kokonaisen tunnin tällaiseen "Mikä sinun tehtäväsi aihe on?"-kierrokseen alkoi pannu mennä aika jumiin.

Kuitenkin kuten sanottua, vierailevat luennoitsijat olivat erittäin mielenkiintoisa, kaikki ammattilaisia aivan eri puolilta Maltaa ja eri puolilta alaa. Kuulimme (kuten jo aiemmin mainittu) Maltan EU-komission PR-vastaavaa tai jotain siihen suuntaa, kuulimme yhtä tv/elokuva tuottajaa ja näyttelijää, vierailijana kävi kustantajia ja media-alan virkamiehiä jne. jne.

Nämä itsessään rikastuttivat näkemystä Maltan "media scapesta" ja tekivät tehtävänsä kurssin osalta, vaikka opettajakin loppua kohden hieman ryhdistäytyi ja alkoi pitämään ihan kunnon luentoja ja taklaamaan aiheita sen sijaan, että vain selaili omia tutkimuksiaan ääneen läpi. Korostan siis, että opettaja oli miellyttävä ja osaava tyyppi, mutta varsinkin kurssin ekan puolen kohtuu tylsistyttävä ja asioita pinnallisesti pyörittelevä tyyliin:"Aiomme puhua, aion kertoa".

Päädyin lopulta tekemään esseeni juuri Agenda-Setting teoriaa käyttäen ja Times of Maltaa sekä Helsingin sanomia verraten yhden viikon ajan. Tottakai sisälsin esseeseen kaikkea fiksua liirumlaarumia teoriaa ja näkökulmaa rajaten ja aiheen valintaa sekä medioita (ja maiden valintoja perustellen) joten saa nyt nähä mitä kurssin vetäjä pitää vajaan 3000 sanan esseestäni. Määränähän tuo ei missään nimessä ollut paha. Kurssilla olisi saanut vetää vapaaehtoisen esitelmän haluamastaan aiheesta, mutta kieltäydyin tästä kunniasta. Oli mielenkiintoista nähdä muiden opiskelijoiden esitelmiä (jotkut todella kiinnostavia jotkut eivät ollenkaan) ja ihmetellä heidän viestintäopiskelijoiden esiintymis-taitojen tasoa verrattuna kotiyliopistooni. En siis halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta elleivät jotkin opiskelijat itsessään olleet rentoja ja itsevarmoja esiintyjiä ja tämän takia onnistuneet hyvin eivät he ainakaan oppilaitoksensa puolesta olleet saaneet mitään esiintymistaitojen preppausta (tai ainakaan se ei näkynyt). Suurin osa (muutamaa luonnollisen hyvää poikkeusta lukuunottamatta) istui vain pöydän takana ja luki itse rakentamaansa diashowta läpi suoraan koneelta, meidän muiden seuratessa tätä. Arvostelematta paras, ylipäätään mielenkiintoista nähdä tämä ero meidän viestinnän opiskelijoiden ja heidän samanlaistensa välillä.

Kuten myöhemmin kuulin ei Maltan yliopiston viestinnän opiskelijoilta odoteta varsinaisia viesintätaitoja samassa mittakaavassa (tai ylipäätään käytännön tasolla) ja heillä on vain muutama esiintymistilanne jos sitäkään koko opintojensa aikana.Siitä lisää Presentation Techniques-osiossa.

Kurssi Public Relations tai kuten opettaja vannotti meitä sanomaan PublicS Relations oli koko ajan aikamoista vuoristorataa kiinnostavuuden ja seisaaltaan nukahtamisen väliltä. (Public Relations on kuulemma opettajan vihaama sana, koska se harhaanjohtaa ihmisiä luulemaan, että PR-alan ihmisellä on vain yksi public johon ylläpitää suhteita)

Opettaja oli (kuten kävi ilmi myöhemmin) itse edelleen jonkinlainen PR-ammattilainen ja hän uhkui tavallaan arvovaltaa tietämyksensä tasolla ja hän selkeästi tiesi koko ajan mistä puhui kun hän puhui. Käsittääkseni hänen primary työ on edelleen olla PR- mies jossain firmassa ja hän vaan veti sivutoimisesti tätä kurssia(aikaisemmin kirjoitin, että oletin hänen olleen PR-alalta eläköitynyt)

Tämä oli tavallaan siunaus ja samalla kirous. Opettaja oli mielstäni kaikin puolin miellyttävän oloinen ja fiksu ihminen, joka puhui vankan kokemuksen pohjalta. Tämähän on tietenkin ideaali tilanne opetettavan aineen kannalta. Kuitenkin tässä kävi klassinen epäonni sen suhteen, että uskaltaisin väittää niinkin ylimielisesti ettei miehellä ollut minkäännäköisiä varsinaisia pedagogisia valmiuksia tai kuten yksi kurssitoverini tokaisi kerran luennon jälkeen: "he just can't teach"!

Aluksi kurssit koostuivat kaksituntisista joiden aikana hän luki läpi omia diojaan (jotka hän toki heijasti taululle, jotta voisimme tehdä muistiinpanoja). Noin puolitoista kuukautta tämän jälkeen kaapeli mikä välitti hänen tietokoneensa diat näytölle hajosi. Toiminnan miehenä ja oppiensa mukaan tämä PR-alan raudanluja ammattilainen ei antanut moisen vastoinkäymisen estää hänen oppinsa jakamiseen liittyvää tehtävää, joten hän yksinkertaisesti luki koneeltaan dioja joita me opiskelijat sitten kopioimme kiireellä. Ei siinä, puinen kaksituntinenhan se oli, mutta olin aivan varma, että ensi kertaan mennessä homma on taas hoidossa ja saamme nauttia luennoillamme hieman paljon ansaittua interaktiivisuutta katsomalla tulevien oppituntien diat taas näytöltä. Vaan EI! Tätä niin sanottua kaapelia ei ikinä korvattu joten vietimme koko loppukurssin (runsaat 2,5 kuukautta) muistiinpanoja rustaten opettajan lukiessa niitä oman koneensa näytöltä.

On sanomattakin selvää, että moinen järjestely teki jo aiemminkin puisesta kurssista melko sietämättömän. Etenkin kun tunnit olivat aina iltapäivällä ja olin aamulla herännyt jo valokuvauskurssia varten. Kuitenkin jostain syystä joinain kertoina kun otti keskittymisen ja muistiinpanojen kirjoittamisen kunnon haasteena niin tuo kaksituntinen kuluikin yllättävän nopeasti. Edelleenkään tunneilla käydyt asiat eivät olleet ollenkaan epäkiinnostavia, mutta täytyi oikeasti nähdä vaivaa, että jaksoi kiinnostua kahden tunnin monotoniseen luennoimiseen.

Kuten kirjoitin kurssin ensivaikutelmista olin toivonut, että opettajan omat esimerkit, joita hänellä varmasti oli lukuisia olisivat toimineet tuntien ja opetettavien(tai ainakin läpikäytävien asioiden) elävoittäjinä. Mutta yhteensä näin kävi vain muutamana tuntina. Opettaja saattoi yhtäkkiä kertoa omakohtaisen kokemuksen jostain PR-keikasta tai näyttää valokuvia mainoksista (tämän hän teki vasta viimeisellä tunnilla) ja tällaista olisin kaivannut enemmän. Nämä olisivat voineet olla kurssin suola, sillä opettajamme itsessään oli selkeästi osaava ammattilainen ja miellyttävän oloinen elämää nähnyt mies, mutta hänen luentometodinsa olivat liian surullisenkuuluisia yliopisto-luentojen kauhutarinoiden täytäntöönpanoja.

Kuitenkin haluan huomauttaa, että monet hänen kertomistaan ja opettamistaan asioista olivat mielenkiintoisia eivätkä tunnit olleet niin kuollettavan tylsiä kuin voisi luulla. Sain lopputyötä/esseetä varten aika kattavat muistiinpanot kirjoitettua ja jäi sellainen olo, että opin myös jotain. Se mikä jäi harmittamaan oli se tunne, että tältä mieheltä olisi voinut oppia paljon enemmänkin jos hän olisi osannut kanavoida informaationjaon tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin (KIINNOSTAVAMMIN) esim. omia kokemuksiaan rohkeammin käyttäen.

Kurssi joka alkoi niin lupaavasti lyssähti ikävä kyllä loppua kohden hieman kasaan. Kuten kerroin kurssia vetää noin 7-kybänen hyväntuulinen herrasmies (paitsi jos myöhästyt) joka ilmeisesti on ennen ollut kemian opettaja ja aina intohimoinen valokuvaaja jne. Hän aloittaa jokaisen tunnin siten, että hän lausuu ave maria rukouksen ensin maltan kielellä sitten englanniksi (tämä tuli aika yllärinä ekana kertana kun hän yhtäkkiä aloitti itsekseen mutisemaan koko luokan edessä).

Joka tapauksessa kurssi vaikutti mielenkiintoiselta ja mukavalta vaihtelulta muihin kursseihin nähden (niin Jyväskylässä kuin Maltallakin) sen käytännönläheisyydestä johtuen. Vaikka tunnit olivatkin aina viikon ensimmäinen luento ja vielä aamulla oli kuitenkin mukava kävellä yliopistolle ja opettajan kellariluokkaan missä pieni ryhmämme kokoontui aluksi kuuntelemaan opettajan infoa ja siitä yleensä jatkettiin suoraan pimiöön.

Kuitenkin aika äkkiä kävi ilmi, että mustavalkofilmiä mitä tarvittiin lopputyötä varten ei ollut saatavilla mistään ei koululta jne. (edes monesta kaupasta mistä yritimme) joten lopputyön ohjeistusta piti muuttaa siten, että kuvat tulikin ottaa ihan "perinteisesti" digikameroilla. Tämä teki hommasta heti huomattavasti tylsemmän, sillä nimenomaan filmikameralla kuvien ottaminen ja niiden kehittäminen itse oli ollut niitä syitä miksi halusin tälle kurssille.

Yhtenä aamuna opettajalla oli sentään puoliksi täynnä oleva mustavalko filmirulla kamerassaan ja lähdimme koko luokka (pieni noin 11 ihmisen porukka) kävelylle yliopiston sivustalla oleviin ojiin missä oli paljon puita ja pensaita. Ideana oli, että jokainen sai ottaa vähintään muutaman kuvan ja sitten me kehitimme filmin yhdessä pimiössä koko porukan voimin.

Tämä oli kurssin kohokohta, mukava pikku aamuinen kävely yliopiston hoodien puskissa, mutta tämän jälkeen emme enää menneet kertaakaan pimiöön vaan tunnit muuttuivat kahden tunnin monotonisiksi luennoiksi, missä opettaja kertoi suullisesti kameroiden ominaisuuksista (normaalien filmikameroiden siis sellaiseten joita emme tulisi edes käyttämään) jne.

Välillä sentään opettaja näytti muutamia vuosia sitten ottamiaan kuvia mikä oli tietenkin mielenkiintoista, mutta kuitenkin kurssi muuttui dramaattisesti alussa luvatusta käytännönläheisestä filmikamera kuvaus/kuvien kehitys-kurssista tappavan tylsäksi paikoillaan istumiseksi. Siis ihan oikeasti istuimme kaksi tuntia putkeen paikallamme kun tämä vanha herrasmies selitti zoomista, tarkennuksesta jne. jne. ilman, että hänellä olisi ollut edes kameraa kädessään. Tämä käänne toki muutti mielipiteeni kurssista aivan täysin. Jos kurssi olisi jatkunut kuvien ottamisena ja pimiössä puuhasteluna olisi se ollut erittäin mukava ja opettavainen kokemus. Tällaisenään siitä ei jääny paljoa käteen muutakuin alkuhuuma ja muutama mukava opiskelijatuttu. Ei paha tietenkään sekään.

Huomautettakoon, että lopulta jätin koko kurssin kesken. Tähän liittyi se, että tämä oli pitkän päivän ensimmäinen tunti jonka jälkeen minulla oli 30 minuutin kävelymatka takaisin kämpille jossa ehdin olla vain noin 40 minuuttia kunnes piti taas palata neljäksi tunniksi yliopistolle. Tällä välillä olisi kuitenkin ollut turha hillua yliopistolla koko päivää.
 

Joka tapauksessa kun kurssi ei enää muuttunut aamuisesta kahden tunnin paapoamisesta miksikään käytännönläheiseksi tai miksikään muuksi kuin paikallaan istumiseksi päätin, että jättämällä tämän kurssin (joka muutenkin osoittautui erilaiseksi kuin alkuperäisessä kurssikuvauskessa oli luvattu (tämä ei tietenkään ollut vain opettajan vika, sillä mustavalko filmin saatavuuden vaikeus tuli kai kaikille yllätyksenä)) pois saisin enemmän irti saman päivän iltapäiväkursseista kun ei pitäisi yrittää pysytellä niissä hereillä tämän kurssin aiheuttaman henkisen kooman takia. Tilannetta pahensi myös tämän kurssin miljöö: kellariluokka rakennuksessa mikä oli täydellisen remontin alla kaikkialta paitsi juuri kellaritasosta. Eräs henkilökunnankin jäsen kuvaili koko kompleksia war zoneksi. Itsekin sain tarpeekseni näistä jääkylmistä fuhrer-bunker aamuista, missä päädyimme vaan kuuntelemaan sympaattista, mutta aiheensa takia kuivaa vanhaa herrasmiestä kameroista. (Pelkkä kahden tunnin taukoamaton saivartelu mustavalkokameroista ja niiden ominaisuuksista ilman, että huoneessa edes on näkyvillä sellaista saisi Paz Vegankin näyttämään tylsältä luennoitsijalta).

MUTTA siis JOS seuraavan vuoden vaihtaria kiinnostaa tämä kurssi niin kannattaa ehdottomasti mennä tsekkaamaan miltä kurssi vaikuttaa. Jos se toteutetaan alkuperäisen suunnitelmansa mukaan on se ehdottomasti mukavan oloinen kaksituntinen joka viikko jonka aikana oppii työskentelemään pimiössä. Minulla oli tänä vuonna vain huono tuuri. Eli tsekatkaa homma ja jättäkää kesken jos se ei siellä tehdäkään mitä alunperin teki. Tällaista kurssia ei kuitenkaan järjestetä Jyväskylän yliopistolla, tai ainakaan opettaja ei ole yhtä mysteerinen pieni mies joka lausuu bai bai Freddie Corleonet joka tunnin alussa!

JESS!!! Eli kuten kirjotin toho edellisee teksiin niin ainaki mulle toi Labourin vaalilupaus energian(mm. sähkön) hinnan laskemisesta sopii erittäin hyvin!

Vuokraemäntä siis soitti pari päivää ennen virallista vuokranmaksupäivää (vuokra maksetaan pimeenä tietenkin) ja kysy et onks meillä joku vtn autonominen kämppään sisäänrakennettu "sambuca-margarita biletivoli", koska ollaan kulutettu 4:ssä viikossa sähköö 400 egen € eestä!!!

No tosta ilmotuksesta seuras pari episodii, joiden tarinarungon + "opetukset" (seuraavalle vaihtoon lähtijöille) listaan briiffisti tähän.

Koska kämpät Maltalla on talvikuukausina niin V***N kylmiä niin lämmitettiin kämppää kahella sähköpatterilla mitkä löyty vierashuoneen nurkasta. No me tehtiin se moka, et pidettiin ne patterit kii seinässä about 24/7 suomalaisen mallin mukaan, vaikka ois ehkä puhtaasti vaan ekologisuuden kannalta kantsinu repii johot irti seinästä heti ku huone (huoneet) oli lämpiminä. Näin ollen oltais ainaki säästetty se 400 €, sillä kävi ilmi kun vaihettiin kuulumisia asiaa koskien landlordin (vanha rouva) kanssa, niin sähköpattereita EI EHDOTTOMASTI KÄYTETÄ tollasia määriä, koska ne on niin energia syöppöjä!

No kun asia selvisi niin ei voinu ku nöyrtyä et joo tästähän tää johtu ja et tulipa vaan vanhasta pohjoismaisesta tottumuksesta lämmitettyä taloa tohon tapaan! Kuitenkin jälkikäteen kun kelaan niin ois voinu vuokraemäntä-mummeli mainita asiasta heti kun taloon muutettiin.

Jep ja tiiän mitä kelaatte nyt, et kusettiks toi oliivinvihreä öljymaalauksissa levännyt 40-luvun kaunotar meiltä helpot neljä hunttii, mut tässä tuleekin tarinan opetus suoraan tarjottimella: huolimatta siitä onko sähkö noin kallista tai kuluttaako joku laite (esim. just patteri) tollasia määriä sähköö teidän tulevassa Maltan kämpässä, niin kun muutatte ekana päivänä ja allekirjotatte vuokrasopimuksen niin TARKISTAKAA SÄHKÖMITTARILUKEMA yhdessä vuokraisännän/emännän (toivotaan näin ;) ;) ;) ) kanssa, jotta voitte tarkkailla sitä! Sen mittarilukeman pohjalta näkyy teidän sähkönkulutus (ylläri ylläri) ja sen pohjalta määräytyy sähkölasku! Ja kannattaa myös tiedustella tollasia energiasyöppöjä mörköjä jo etukäteen, jotta niitä osais välttää tai ainaki käyttää oikein (myös sitä energialaskun yleistä hintaa kannattaa tiedustella ns. normikulutuksen pohjalta (luoja tietää mitä se meinaa)). Ja siis selvyyden vuoksi tohon 400 € sisälty myös vesi mut sen osuus oli ylelliset 12 euroa!

Edellisen mainitsin sen takia, koska jos ette oo sisäänmuuttaessa tietosia mittarilukemasta niin siihen viitaten et ootte kuluttanu x-määrän energiaa teiltä voidaan vaatiia periaatteessa mitä tahansa summaa. Ei varmaan yllätä ketään enää tässä vaiheessa tätä verkkosivuproosaa, että me EI oltu tarkastettu tota mittarilukemaa, joten oli kyseessä lämpöpatterit tai ei niin käytännössä joudutaan toi summa maksaa! Noo nää on näitä oppirahoja!! Ainakin nyt on säätkin lämmenny ja patterit on irti seinästä (ja kulutuskin on mittarin perusteella normi, vajaat 100 egee kuussa).

Anyway loppu hyvin kaikki hyvin, uudet mittaritkin asennettiin koko talolle ikään kuin pienenä muistutuksena tästä kalliista lämmön nauttimisesta! Kuitenkaan en kadu, että pattereita käytettiin, oli niin törkeen kylmä. Etenkin aamulla kun heräs ja halus käydä suihkussa 5-asteisessa kylppärissä.

Anyway, tarkkailkaa mittarilukemaa älkääkä panikoiko, että elämä ja asuminen olis täällä sähkön(energian)kulutuksen skitsofreenistä tarkkailua, olkaa vaan alusta asti skarppina niin ei tuu ikäviä yllätyksiä.

"So it goes" - Kurt Vonnegut (Slaughterhouse 5) (meillä sunshine boulevard numba 71)