Itsessään kurssi oli luentojen kannalta pelkkää kuuntelemista kun opettaja kertoi esiintymistekniikoista ja niihin liittyvistä asioista; haptiikka, kinesiikka jne. jne. Opettaja itsessään oli paras opettajani täällä Maltalla, monessa mielessä eikä vähiten siksi, että hän sai kutakuinkin pidettyä kurissa kovaäänisen luokkamme (yli 40 henkeä pienessä tilassa) pysymällä rauhallisena.

Ryhmätyöskentely oli jännä kokemus siinä mielessä, että täällä esiintymistä pidetään näköjään opiskelijoiden keskuudessa(ainakin joidenkin) niin vastenmielisenä, että kun meitsi lupautu olemaan yksi esiintyjistä ryhmäesityksessä niin se oli niin suuri "palvelus" muille ryhmän jäsenille et ne halus tehdä kaiken muun varsinaisen työn (powerpointin, taustatutkimuksen jne.) ja opettajaki kannusti tällaseen et kaikkien ei pidä esiintyä ja ne jotka esiintyy niin voi jakaa muuta vastuutaan muille jäsenille.

Joten kävi niin, että koko ryhmän kaa tavattiin aina kerran viikossa (yleensä ennen luentoa) ja ruvettiin sunnittelee esityksen aihetta jne. Eli otin osaa aktiivisesti koko hommaan, mut siinä vaiheessa kun piti ruveta tekee taustatyötä ja ns. toteuttaa koko esitystä niin mulle sanottiin vaan et ei tarvii ku sä esiinnyt, vaikka useita kertoja sanoin voivani auttaa siinä sun tässä. No luovutin sitten kuitenkin aika nopee ja pääsin loppupeleissä aika helpolla. Meidän ryhmän aihe oli sosiaalisen median varjopuolet ja keksin hienon nimen koko hommalle: Connecting people?

Esitys meni aika nappiin ja oli huvittavaa kuinka paljon ryhmäläiset halus ulkoisesti panostaa siihen (tekivät tosi hyvälaatusen videon missä haastatteli useita ihmisiä Vallettan kaduilla, teetti meille "esiintyjille" social media-paidat jne.) Nyt sitten on vuorossa vielä oma esitys minkä pitäis kestää noin 4-5 minuuttia. Se on kyllä pituudeltaan niin naurettavan lyhyt, että saa nähä mitä keksin.

Myöskin kurssityönä toteutettava essee oli tavallaan murheenkryyni kun opettaja tuntui toistamiseen käyttävän luennon toisesta tunnista jälkimmäisen siihen, että jokainen opiskelija kertoi mistä aikoi tehdä esseensä jne. ja tämä päätyi AINA siihen, että opettaja kysyi tarkentavia kysmyksiä osoittaakseen, että tehtävissä piti olla selkeä rajaus ja, ettei kenenkään tulisi tehdä liikaa työtä (emme kuulemma olleet tekemässä väitöskirjaa jne.). Tämä oli tottakai fiksua sen kannalta, että kaikilla olisi selkeää mitä tehdä, mutta hän tavallaan ampui alas liian "akateemiset" ja "teorioihin perustuvat" esseeaiheet viitaten niiden laajuuteen kun taas hän ei kelpuuttanut mm. Agenda-Setting teorian käyttöä tehtävässä missä joku tarkastelisi kahden eri maiden tarkkaan rajattuja medioita (esim. sanomalehtiä), koska hänen mielestään ei ollut riittäviä tieteellisiä perusteita näiden maiden medioiden väliseen tutkimukseen. Hän siis ei oikeastaan sanonut juuta eikä jaata ja heti tämän jälkeen sanoin nimenomaan juu ja jaa. Lopputulemana tästä oli se, että hän tuntui haluavan jotain ja sitten hän perusteli miksei hän haluaisi sitä. Tämä oli itsessään jo melko rasittavaa ja ottaen huomioon, että käytimme usein kokonaisen tunnin tällaiseen "Mikä sinun tehtäväsi aihe on?"-kierrokseen alkoi pannu mennä aika jumiin.

Kuitenkin kuten sanottua, vierailevat luennoitsijat olivat erittäin mielenkiintoisa, kaikki ammattilaisia aivan eri puolilta Maltaa ja eri puolilta alaa. Kuulimme (kuten jo aiemmin mainittu) Maltan EU-komission PR-vastaavaa tai jotain siihen suuntaa, kuulimme yhtä tv/elokuva tuottajaa ja näyttelijää, vierailijana kävi kustantajia ja media-alan virkamiehiä jne. jne.

Nämä itsessään rikastuttivat näkemystä Maltan "media scapesta" ja tekivät tehtävänsä kurssin osalta, vaikka opettajakin loppua kohden hieman ryhdistäytyi ja alkoi pitämään ihan kunnon luentoja ja taklaamaan aiheita sen sijaan, että vain selaili omia tutkimuksiaan ääneen läpi. Korostan siis, että opettaja oli miellyttävä ja osaava tyyppi, mutta varsinkin kurssin ekan puolen kohtuu tylsistyttävä ja asioita pinnallisesti pyörittelevä tyyliin:"Aiomme puhua, aion kertoa".

Päädyin lopulta tekemään esseeni juuri Agenda-Setting teoriaa käyttäen ja Times of Maltaa sekä Helsingin sanomia verraten yhden viikon ajan. Tottakai sisälsin esseeseen kaikkea fiksua liirumlaarumia teoriaa ja näkökulmaa rajaten ja aiheen valintaa sekä medioita (ja maiden valintoja perustellen) joten saa nyt nähä mitä kurssin vetäjä pitää vajaan 3000 sanan esseestäni. Määränähän tuo ei missään nimessä ollut paha. Kurssilla olisi saanut vetää vapaaehtoisen esitelmän haluamastaan aiheesta, mutta kieltäydyin tästä kunniasta. Oli mielenkiintoista nähdä muiden opiskelijoiden esitelmiä (jotkut todella kiinnostavia jotkut eivät ollenkaan) ja ihmetellä heidän viestintäopiskelijoiden esiintymis-taitojen tasoa verrattuna kotiyliopistooni. En siis halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta elleivät jotkin opiskelijat itsessään olleet rentoja ja itsevarmoja esiintyjiä ja tämän takia onnistuneet hyvin eivät he ainakaan oppilaitoksensa puolesta olleet saaneet mitään esiintymistaitojen preppausta (tai ainakaan se ei näkynyt). Suurin osa (muutamaa luonnollisen hyvää poikkeusta lukuunottamatta) istui vain pöydän takana ja luki itse rakentamaansa diashowta läpi suoraan koneelta, meidän muiden seuratessa tätä. Arvostelematta paras, ylipäätään mielenkiintoista nähdä tämä ero meidän viestinnän opiskelijoiden ja heidän samanlaistensa välillä.

Kuten myöhemmin kuulin ei Maltan yliopiston viestinnän opiskelijoilta odoteta varsinaisia viesintätaitoja samassa mittakaavassa (tai ylipäätään käytännön tasolla) ja heillä on vain muutama esiintymistilanne jos sitäkään koko opintojensa aikana.Siitä lisää Presentation Techniques-osiossa.

Opettaja oli (kuten kävi ilmi myöhemmin) itse edelleen jonkinlainen PR-ammattilainen ja hän uhkui tavallaan arvovaltaa tietämyksensä tasolla ja hän selkeästi tiesi koko ajan mistä puhui kun hän puhui. Käsittääkseni hänen primary työ on edelleen olla PR- mies jossain firmassa ja hän vaan veti sivutoimisesti tätä kurssia(aikaisemmin kirjoitin, että oletin hänen olleen PR-alalta eläköitynyt)

Tämä oli tavallaan siunaus ja samalla kirous. Opettaja oli mielstäni kaikin puolin miellyttävän oloinen ja fiksu ihminen, joka puhui vankan kokemuksen pohjalta. Tämähän on tietenkin ideaali tilanne opetettavan aineen kannalta. Kuitenkin tässä kävi klassinen epäonni sen suhteen, että uskaltaisin väittää niinkin ylimielisesti ettei miehellä ollut minkäännäköisiä varsinaisia pedagogisia valmiuksia tai kuten yksi kurssitoverini tokaisi kerran luennon jälkeen: "he just can't teach"!

Aluksi kurssit koostuivat kaksituntisista joiden aikana hän luki läpi omia diojaan (jotka hän toki heijasti taululle, jotta voisimme tehdä muistiinpanoja). Noin puolitoista kuukautta tämän jälkeen kaapeli mikä välitti hänen tietokoneensa diat näytölle hajosi. Toiminnan miehenä ja oppiensa mukaan tämä PR-alan raudanluja ammattilainen ei antanut moisen vastoinkäymisen estää hänen oppinsa jakamiseen liittyvää tehtävää, joten hän yksinkertaisesti luki koneeltaan dioja joita me opiskelijat sitten kopioimme kiireellä. Ei siinä, puinen kaksituntinenhan se oli, mutta olin aivan varma, että ensi kertaan mennessä homma on taas hoidossa ja saamme nauttia luennoillamme hieman paljon ansaittua interaktiivisuutta katsomalla tulevien oppituntien diat taas näytöltä. Vaan EI! Tätä niin sanottua kaapelia ei ikinä korvattu joten vietimme koko loppukurssin (runsaat 2,5 kuukautta) muistiinpanoja rustaten opettajan lukiessa niitä oman koneensa näytöltä.

On sanomattakin selvää, että moinen järjestely teki jo aiemminkin puisesta kurssista melko sietämättömän. Etenkin kun tunnit olivat aina iltapäivällä ja olin aamulla herännyt jo valokuvauskurssia varten. Kuitenkin jostain syystä joinain kertoina kun otti keskittymisen ja muistiinpanojen kirjoittamisen kunnon haasteena niin tuo kaksituntinen kuluikin yllättävän nopeasti. Edelleenkään tunneilla käydyt asiat eivät olleet ollenkaan epäkiinnostavia, mutta täytyi oikeasti nähdä vaivaa, että jaksoi kiinnostua kahden tunnin monotoniseen luennoimiseen.

Kuten kirjoitin kurssin ensivaikutelmista olin toivonut, että opettajan omat esimerkit, joita hänellä varmasti oli lukuisia olisivat toimineet tuntien ja opetettavien(tai ainakin läpikäytävien asioiden) elävoittäjinä. Mutta yhteensä näin kävi vain muutamana tuntina. Opettaja saattoi yhtäkkiä kertoa omakohtaisen kokemuksen jostain PR-keikasta tai näyttää valokuvia mainoksista (tämän hän teki vasta viimeisellä tunnilla) ja tällaista olisin kaivannut enemmän. Nämä olisivat voineet olla kurssin suola, sillä opettajamme itsessään oli selkeästi osaava ammattilainen ja miellyttävän oloinen elämää nähnyt mies, mutta hänen luentometodinsa olivat liian surullisenkuuluisia yliopisto-luentojen kauhutarinoiden täytäntöönpanoja.

Kuitenkin haluan huomauttaa, että monet hänen kertomistaan ja opettamistaan asioista olivat mielenkiintoisia eivätkä tunnit olleet niin kuollettavan tylsiä kuin voisi luulla. Sain lopputyötä/esseetä varten aika kattavat muistiinpanot kirjoitettua ja jäi sellainen olo, että opin myös jotain. Se mikä jäi harmittamaan oli se tunne, että tältä mieheltä olisi voinut oppia paljon enemmänkin jos hän olisi osannut kanavoida informaationjaon tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin (KIINNOSTAVAMMIN) esim. omia kokemuksiaan rohkeammin käyttäen.

Joka tapauksessa kurssi vaikutti mielenkiintoiselta ja mukavalta vaihtelulta muihin kursseihin nähden (niin Jyväskylässä kuin Maltallakin) sen käytännönläheisyydestä johtuen. Vaikka tunnit olivatkin aina viikon ensimmäinen luento ja vielä aamulla oli kuitenkin mukava kävellä yliopistolle ja opettajan kellariluokkaan missä pieni ryhmämme kokoontui aluksi kuuntelemaan opettajan infoa ja siitä yleensä jatkettiin suoraan pimiöön.

Kuitenkin aika äkkiä kävi ilmi, että mustavalkofilmiä mitä tarvittiin lopputyötä varten ei ollut saatavilla mistään ei koululta jne. (edes monesta kaupasta mistä yritimme) joten lopputyön ohjeistusta piti muuttaa siten, että kuvat tulikin ottaa ihan "perinteisesti" digikameroilla. Tämä teki hommasta heti huomattavasti tylsemmän, sillä nimenomaan filmikameralla kuvien ottaminen ja niiden kehittäminen itse oli ollut niitä syitä miksi halusin tälle kurssille.

Yhtenä aamuna opettajalla oli sentään puoliksi täynnä oleva mustavalko filmirulla kamerassaan ja lähdimme koko luokka (pieni noin 11 ihmisen porukka) kävelylle yliopiston sivustalla oleviin ojiin missä oli paljon puita ja pensaita. Ideana oli, että jokainen sai ottaa vähintään muutaman kuvan ja sitten me kehitimme filmin yhdessä pimiössä koko porukan voimin.

Tämä oli kurssin kohokohta, mukava pikku aamuinen kävely yliopiston hoodien puskissa, mutta tämän jälkeen emme enää menneet kertaakaan pimiöön vaan tunnit muuttuivat kahden tunnin monotonisiksi luennoiksi, missä opettaja kertoi suullisesti kameroiden ominaisuuksista (normaalien filmikameroiden siis sellaiseten joita emme tulisi edes käyttämään) jne.

Välillä sentään opettaja näytti muutamia vuosia sitten ottamiaan kuvia mikä oli tietenkin mielenkiintoista, mutta kuitenkin kurssi muuttui dramaattisesti alussa luvatusta käytännönläheisestä filmikamera kuvaus/kuvien kehitys-kurssista tappavan tylsäksi paikoillaan istumiseksi. Siis ihan oikeasti istuimme kaksi tuntia putkeen paikallamme kun tämä vanha herrasmies selitti zoomista, tarkennuksesta jne. jne. ilman, että hänellä olisi ollut edes kameraa kädessään. Tämä käänne toki muutti mielipiteeni kurssista aivan täysin. Jos kurssi olisi jatkunut kuvien ottamisena ja pimiössä puuhasteluna olisi se ollut erittäin mukava ja opettavainen kokemus. Tällaisenään siitä ei jääny paljoa käteen muutakuin alkuhuuma ja muutama mukava opiskelijatuttu. Ei paha tietenkään sekään.

Huomautettakoon, että lopulta jätin koko kurssin kesken. Tähän liittyi se, että tämä oli pitkän päivän ensimmäinen tunti jonka jälkeen minulla oli 30 minuutin kävelymatka takaisin kämpille jossa ehdin olla vain noin 40 minuuttia kunnes piti taas palata neljäksi tunniksi yliopistolle. Tällä välillä olisi kuitenkin ollut turha hillua yliopistolla koko päivää.
 

Joka tapauksessa kun kurssi ei enää muuttunut aamuisesta kahden tunnin paapoamisesta miksikään käytännönläheiseksi tai miksikään muuksi kuin paikallaan istumiseksi päätin, että jättämällä tämän kurssin (joka muutenkin osoittautui erilaiseksi kuin alkuperäisessä kurssikuvauskessa oli luvattu (tämä ei tietenkään ollut vain opettajan vika, sillä mustavalko filmin saatavuuden vaikeus tuli kai kaikille yllätyksenä)) pois saisin enemmän irti saman päivän iltapäiväkursseista kun ei pitäisi yrittää pysytellä niissä hereillä tämän kurssin aiheuttaman henkisen kooman takia. Tilannetta pahensi myös tämän kurssin miljöö: kellariluokka rakennuksessa mikä oli täydellisen remontin alla kaikkialta paitsi juuri kellaritasosta. Eräs henkilökunnankin jäsen kuvaili koko kompleksia war zoneksi. Itsekin sain tarpeekseni näistä jääkylmistä fuhrer-bunker aamuista, missä päädyimme vaan kuuntelemaan sympaattista, mutta aiheensa takia kuivaa vanhaa herrasmiestä kameroista. (Pelkkä kahden tunnin taukoamaton saivartelu mustavalkokameroista ja niiden ominaisuuksista ilman, että huoneessa edes on näkyvillä sellaista saisi Paz Vegankin näyttämään tylsältä luennoitsijalta).

MUTTA siis JOS seuraavan vuoden vaihtaria kiinnostaa tämä kurssi niin kannattaa ehdottomasti mennä tsekkaamaan miltä kurssi vaikuttaa. Jos se toteutetaan alkuperäisen suunnitelmansa mukaan on se ehdottomasti mukavan oloinen kaksituntinen joka viikko jonka aikana oppii työskentelemään pimiössä. Minulla oli tänä vuonna vain huono tuuri. Eli tsekatkaa homma ja jättäkää kesken jos se ei siellä tehdäkään mitä alunperin teki. Tällaista kurssia ei kuitenkaan järjestetä Jyväskylän yliopistolla, tai ainakaan opettaja ei ole yhtä mysteerinen pieni mies joka lausuu bai bai Freddie Corleonet joka tunnin alussa!

Vuokraemäntä siis soitti pari päivää ennen virallista vuokranmaksupäivää (vuokra maksetaan pimeenä tietenkin) ja kysy et onks meillä joku vtn autonominen kämppään sisäänrakennettu "sambuca-margarita biletivoli", koska ollaan kulutettu 4:ssä viikossa sähköö 400 egen € eestä!!!

No tosta ilmotuksesta seuras pari episodii, joiden tarinarungon + "opetukset" (seuraavalle vaihtoon lähtijöille) listaan briiffisti tähän.

Koska kämpät Maltalla on talvikuukausina niin V***N kylmiä niin lämmitettiin kämppää kahella sähköpatterilla mitkä löyty vierashuoneen nurkasta. No me tehtiin se moka, et pidettiin ne patterit kii seinässä about 24/7 suomalaisen mallin mukaan, vaikka ois ehkä puhtaasti vaan ekologisuuden kannalta kantsinu repii johot irti seinästä heti ku huone (huoneet) oli lämpiminä. Näin ollen oltais ainaki säästetty se 400 €, sillä kävi ilmi kun vaihettiin kuulumisia asiaa koskien landlordin (vanha rouva) kanssa, niin sähköpattereita EI EHDOTTOMASTI KÄYTETÄ tollasia määriä, koska ne on niin energia syöppöjä!

No kun asia selvisi niin ei voinu ku nöyrtyä et joo tästähän tää johtu ja et tulipa vaan vanhasta pohjoismaisesta tottumuksesta lämmitettyä taloa tohon tapaan! Kuitenkin jälkikäteen kun kelaan niin ois voinu vuokraemäntä-mummeli mainita asiasta heti kun taloon muutettiin.

Jep ja tiiän mitä kelaatte nyt, et kusettiks toi oliivinvihreä öljymaalauksissa levännyt 40-luvun kaunotar meiltä helpot neljä hunttii, mut tässä tuleekin tarinan opetus suoraan tarjottimella: huolimatta siitä onko sähkö noin kallista tai kuluttaako joku laite (esim. just patteri) tollasia määriä sähköö teidän tulevassa Maltan kämpässä, niin kun muutatte ekana päivänä ja allekirjotatte vuokrasopimuksen niin TARKISTAKAA SÄHKÖMITTARILUKEMA yhdessä vuokraisännän/emännän (toivotaan näin ;) ;) ;) ) kanssa, jotta voitte tarkkailla sitä! Sen mittarilukeman pohjalta näkyy teidän sähkönkulutus (ylläri ylläri) ja sen pohjalta määräytyy sähkölasku! Ja kannattaa myös tiedustella tollasia energiasyöppöjä mörköjä jo etukäteen, jotta niitä osais välttää tai ainaki käyttää oikein (myös sitä energialaskun yleistä hintaa kannattaa tiedustella ns. normikulutuksen pohjalta (luoja tietää mitä se meinaa)). Ja siis selvyyden vuoksi tohon 400 € sisälty myös vesi mut sen osuus oli ylelliset 12 euroa!

Edellisen mainitsin sen takia, koska jos ette oo sisäänmuuttaessa tietosia mittarilukemasta niin siihen viitaten et ootte kuluttanu x-määrän energiaa teiltä voidaan vaatiia periaatteessa mitä tahansa summaa. Ei varmaan yllätä ketään enää tässä vaiheessa tätä verkkosivuproosaa, että me EI oltu tarkastettu tota mittarilukemaa, joten oli kyseessä lämpöpatterit tai ei niin käytännössä joudutaan toi summa maksaa! Noo nää on näitä oppirahoja!! Ainakin nyt on säätkin lämmenny ja patterit on irti seinästä (ja kulutuskin on mittarin perusteella normi, vajaat 100 egee kuussa).

Anyway loppu hyvin kaikki hyvin, uudet mittaritkin asennettiin koko talolle ikään kuin pienenä muistutuksena tästä kalliista lämmön nauttimisesta! Kuitenkaan en kadu, että pattereita käytettiin, oli niin törkeen kylmä. Etenkin aamulla kun heräs ja halus käydä suihkussa 5-asteisessa kylppärissä.

Anyway, tarkkailkaa mittarilukemaa älkääkä panikoiko, että elämä ja asuminen olis täällä sähkön(energian)kulutuksen skitsofreenistä tarkkailua, olkaa vaan alusta asti skarppina niin ei tuu ikäviä yllätyksiä.

"So it goes" - Kurt Vonnegut (Slaughterhouse 5) (meillä sunshine boulevard numba 71)

Alhaalta kadulta kuuluu edelleen jäätävää popitusta jostain jättimäisestä ghettoblasterista+joku ampuu raketteja ilmaan! Eiliset hampurilais ja olutkojut ovat edelleen kadulla pystyssä (useissa uuden pääministerin kuva nakkikärryn sivuun liimattuna) ja tuntuu siltä, että porukka aikoo juhlia vielä jonkin aikaa! Toiset ehkä jo sitäkin tosiasiaa, että vihdoin vaalit ovat ohi ja seuraavat 5 vuotta voi taas ottaa iisisti. Harmi sinänsä, sillä eilen yöllä kun kävin käppäilemässä rantabulevardilla niin koko tie oli tukossa aina Sliemasta St.Julian'ssiin (rekkoja täynnä ihmisiä bailaamassa Labourin valkopunaisissa väreissä). Aikamoinen näky!

Suomessa tämäntapaista näki viimeeksi silloin kun Leijonat voitti lätkän mm-kisat bäck in 2011, mutta sekin meno oli aika hillittyä ottaen huomioon nää autojonot, bileteltat, kojut sekä itse ikäjakauman ollessa kaikkiruokainen: vauvasta vaariin asti ihmiset juhlivat kaduilla ja istuvat autojen katoilla.Tällaista menoa Suomeenkin vaalipäivänä!

Yllättävän nopeasti siis astuu uusi mestari taloon, mikäli Muscat tosiaan aloittaa uutena pääministerinä jo tänään. Muutoksia mitä hänen puolueensa on luvannut ajaa taitaa(en todellakan voi sanoa varmaksi) olla minimipalkan korotus ja sähkölaskujen/energian-hintojen laskeminen. Jälkimmäinen vaalilupaus on myös meitsille tervetullut, sillä saatiin just viime viikolla "roommaten" kaa liiankin konkreettinen muistutus siitä kuinka V***N kallista sähkö täällä on yli 400 egen (€/euron) energialaskun muodossa!

(No siihen liittyy kyllä pari epäselvää omakohtaista kämmiä, mut selvitän sen tarkemmin tänne seuraavassa tekstissä)

Täällä eletään paikallistasolla jänniä aikoja, sillä täällä on meneillään "historialliset vaalit" as we speak. Käsittääkseni eilen tai perjantaina äänestettiin ja tänään julkastaan tulokset.

En ylipäätään tiedä Maltan poliittisesta tilanteesta paljoakaan, mutta lähes kaikki luennoitsijat ovat maininneet useaan otteeseen nää vaalit ja heidän lisäksi ne muutamat paikallisetkin joiden kaa oon asiasta pintapuolisesti jubaillu toteaa olevansa jo täysin kyllästyneitä koko vaalikampanjaan. Kuulin sellasenkin jutun et monet avioparit ei puhu toisilleen päiväkausiin, koska edustaa eri puolueita (onneks se avioerolaki rantautu tänneki ihan hiljattain). Itekki kannattaa kuulemma vaan myötäillä jos ajautuu poliittiseen keskusteluun fanaattisen paikallisen kaa.

Tilanne näyttää siis siltä, että nyt 15 vuotta putkeen hallituksessa istuneet "konservatiivinationalistit" on saamassa vakavasti otettavan haastajan paikallisesta Labour-puolueesta eli tuntuu pintapuoliselta tarkkailijalta ihan siltä ihan kun tää maa tasapainottelis vanhojen konservatiivisten rakeneiden ja niitä edustavan sukupolven sekä uuden ja muutosta haluavan sukupolven välillä.

Tälläkin hetkellä kun kirjotan tässä partsilla niin kuuluu ihan koko ajan non stop autojen tööttäilyä (plus muiden torvien soittoa), kun ihmiset ajaa rallia Maltan lippu (+eri puolueiden liput enimmäksee näköjään Labourin) autosta liehuen ja toisilleen huudellen. Tätä on ollu pienemmässä mittakaavassa meneillään jo koko kuukauden, mutta nyt näyttää ja kuulostaa ihan siltä kun koko helvetti ois irti. Enemmän volaa ku karnevaaliviikolla!!!

Vaalit näkyy täällä mm. sillein myös, että yliopistolla on ollu eri puolueiden edustajien vaalipaneeli (mikä videoitiin kansalliseen televisioon), täällä St. Julian'sissa oli samanlainen "videoitu vaaliteltta"-hommeli ja viikko sitten oli myös ihan jäätävä karnevaaliajo aina Vallettasta tänne asti, koska Vallettan päässä oli ollu kai Labourin jotkut "bileet" missä oli tuhansittain jengii ja rockbändejä jne. Harmi etten ite tajunnu mennä Vallettaan sinä sunnuntaina.

Eilen  illalla ku kävin rantabulevardilla juoksemassa, niin näin sellasen puiston laidalla olevan neitsyt Maria patsaan luona tapahtuvan "tilaisuuden" missä joku vanha tyyppi vaan lausui putkeen joku tuhat kertaa "Ave Maria"-rukouksen seuranaan joku vanha pariskunta ihan törkeen keskittyneessä hurmiossa. Vaaleihin se tais liittyä siten, että heillä oli kyltti tuotuna siihen Neitsyen patsaan juurelle, jossa luki among many other things: "Save Malta". Veikkaan, et tää bosse edustaa tota konservatiivista lahkoa. Enempää asiasta tietämättä niin voin ihan ylimielisen tietämättömältä fiilispohjalta sanoa, et symppaan tota nuorta polvea, jolla on hitsannu kiinni tollaseen pinnallisesti takapajusen oloseen meininkiin. Tietenkin muuallakin sekotetaan (ikävä kyllä) uskonto ja politiikka, mut esim. edellä mainitulla tavalla huomaa Maltan katolisen kirkon voimakkaan läsnäolon.

Vuokraemäntä varotti menemästä ulos tänä iltana tai vähintäänkin sano et "pitäkää varanne", itteäni lähinnä huvitti moiset varotukset, koska en ymmärrä mitä konkreettista vaaraa nää vaalit nyt vois aiheuttaa, mutta kuulin just oman ikäsen maltalaisen kaverin äidiltäki et jos nationalistit voittaa niin kaduilla porukka alkaa tappelee! - nooh, ei muutaku ku kamera mukaan ja hyvä budweiseri kouraan! Tällane kunnon kaaos alkaa vaan maistuu! Just sekunti sitte joku ampu ilotulitusraketin ilmaan :DD tänä sunnuntai-iltana poikkeuksellisesti luvassa siis kunnon maailmanloppu meininki (pitää käyä kaupassa ostaa kunnon steakit + muuta safkaa, koska kaupat on huomennaki kiinni).

Muutenkin kontrastina tuo lippulappurumba joihinkin moderneihin elementteihin (kuten IT-building) on erikoinen. Vaihtoprosessin aikana tein jo learning agreementin minkä olen siten uudelleen kirjoittanut, uudelleen lähettänyt (kahdelle eri taholle) jo ennen kuin edes saavuin Maltalle ja sitten taas täällä päässä kurssit pitää jälleen kerran uudelleen valita ja kirjoittaa lapulle saada allekirjoitus niihin minkä lisäksi pitää kursseille ilmoittautua myös netin kautta (ikään kuin paikallinen korppi missä kuitenkin esiintyy jonkinnäköisiä virheitä kuten joku kurssi ei löydy jne).

Tämä kaikki ei tavallaan ole ollenkaan vaikeaa tai aikaavievää jos ns. turhia kierroksia ei tulisi tehtyä koko ajan. Myöskin esim. toimisto mihin learning agreement lopulta piti tuoda ylläpitää vain yhtä puhelinlinjaa kahta henkilökunnan jäsentä kohti eli toisen pitää aina odottaa, että toinen lopettaa puhelun ennenkuin voi itse hoitaa oman asiansa(lisäksi toimiston ulkopuolella odottaa mahdollisesti 50 vaihtaria haluten palauttaa learning agreementin). Onneksi kaikki tämä hoituu muutaman rasittavan tunnin tai päivän aikana ja suosittelenkin tulevia vaihtareita ottamaan yhteyttä entisiin vaihdossa olleisiin (siis Jyväskylä-Malta ERASMUS vaihtareihin), jotta mahdollisesti säästyisi monelta turhalta kierrokselta.

Joka tapauksessa olen valinnut itselleni neljä kurssia jotka ovat seuraavat:

Basic Phtography

Kurssi, missä käydään läpi valokuvauksen (ei digikameroiden kautta) perusjuttuja. Opettelemme työskentelyä pimiössä ja kehittämään itse mustavalkofilmejä ja muita kuvia. Opettaja on about rapiat 70-vee vanha mies joka on alasta ja astiastaan todella innoissaan. Kurssin alusta jäi erittäin hyvä ensivaikutelma ja olemme muutamilla tunneilla jo kehittäneet kuvia jne.

Suoritustapa: "lopputyö" ja essee? (hieman epäselvää)

Public Relations

Kiinnostava aihe jota opettaa näköjään yksityiseltä sektorilta elököitynyt PR-asiantuntija. Luennot ovat olleet tähän mennessä kiinnostavuudestaan huolimatta ehkä liian diojen läpilukua. Opettajan omat kokemukset ja henkilökohtaiset esimerkit ovat todella hyviä ja ne elävöittävät aihetta tuoden sitä konkreettisemmaksi, mutta hän säästelee liikaa näitä oman elämänsä oppeja mikä on harmi. Toivottavasti tähän tulee vielä muutos.

Suoritustapa: essee

Media and Culture in Maltese Society

Myös kiinnostavaa asiaa, asiantuntevan oloiselta tyypiltä (alan tohtori ja entinen televisio tuottaja jne.). Asiat kuitenkin tuntuvat pyörivän liikaa sellaisella "aiomme puhua"-tasolla, mutta emme missään vaiheessa oikeastaan ede ole raapaisseet pintaa. Kurssilla käy monia asiantuntijoita vierailevina luennoitsijoina kuten viimeeksi Maltan EU-komission "Malta-osaston" pääjehu joka oli erittäin tietorikas, miellyttävä ja hyvä esiintyjä. Ehkä kurssi tästä lähtee käyntiin.

Suoritustapa: essee

Presentation Techniques

Jälleen kerran alan asiantuntijalta vaikuttava heppu, mutta huomasin heti, että koska kyseessä on pääosin ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille suunnattu kurssi, ovat aiheet tästä johtuen ikävä kyllä jo itselleni hieman läpikoluttua kamaa. No harjoitus tekee mestarin, mutta tuntuu, että kurssi olisi suunnattu teorian puolesta kelle vain viestinnän opiskelijalle (hyvä juttu), mutta käytännössä meiltä ei odoteta mitään sillä ryhmäesityskin tulee olemaan vain about 10 min pitkä ja oma noin 5. Ehkä tässäkin vielä suunta kääntyy hieman parempaan päin. Opettaja on siis erittäin miellyttävä ja hauska tyyppi, mutta ryhmä on melkein liian iso (about 40 henkeä), jotta luentotilanteesta saisi mitään irti (puheensorina on rasittavaa)

Suoritustapa: ryhmäesitys ja oma esitys

Tätä seurasi aivan jäätävä informaatiotulva mikä tarjoiltiin katkeamattoman kolmetuntisen esityksen muodossa. "Esiintyjinä" oli mm. kv-vastaava, opiskelijoiden urheilukerhosta vastaava, kahden eri opiskelijajärjestön edustajat, kampuksen pastori, kampuksen "sosiaalikuraattori" amerikkalainen vaihtari jne. jne. Paljon tuli hyvää ja tarkoituksenmukaista infoa mm. kurssivalinnoista ja kursseista sekä yleisistä ohjeista, mutta ottaen huomioon, että jouduimme kuuntelemaan tasan kolme tuntia putkeen tätä information flowta niin mielestäni yli puolet selitetyistä asioista olisi voinut jättää johonkin myöhempään ajankohtaan, sillä olen tuskin ainoa josta tuntui siltä, että melkein mitään konkreettista ei jäänyt päähän.

Aivan liikaa oli kaikkea pikku liirumlaarumia monen oleellisen asian seassa (kuten mihin viet kurssivalintasi ja mihin mennessä), tuntui melkein siltä, että yliopiston kuului juridisesti tarjota tuo informaatiomäärä opiskelijoille eikä tarkoituksena olisi ollutkaan oikeasti informoida uusia vaihtareita tarkoituksenmukaisella ja auttavalla tavalla.

En tarkoita edellisellä, että fiilis olisi ollut sellainen kuin olisi ollut "hukassa" vaan lähinnä tuntui siltä, että noin 90% koko kolmetuntisesta oli aika turhanpäiväistä ja tässä vaiheessa epärelevanttia tietoa. Meininki oli ylipäätään vähän sellainen, että kerrottiin hyvin tarkkaan ja korostetusti MITÄ piti tehdä muttei ollenkaan MITEN tai MISSÄ. mm. oli epäselvää pitikö seuraavana päivänä tulla yliopistolle ollenkaan vai vasta lukukauden virallisena aloituspäivänä.

Muuten yliopiston kampus on mielestäni erittäin miellyttävä ja ainakin todella erilainen kuin Jyväskylässä mikä on vaihtoa ja vaihtelua ajatellen hyvä juttu. Kampus on muodoltaan ns. ison stadionin kaltainen alue täynnä rakennuksia (tiedekuntia, luokkatiloja, kirjasto, parkkipaikka jne) kampukselta löytyy myös oma kirjakauppa, kahvila/ravintola (varsinaista opiskelijaravintolaa Suomalaisen mallin mukaan ei löydy), ruokakauppa jne. Fiilis kampuksella on mielestäni mukava ja jotenkin iso "opiskelijoiden aukio" muistuttaa jostain jenkkileffasta (näkymäkin on miellyttävä, Vallettaa ja merta).

Jotkin rakennukset tuntuvat olevan jäätävän vanhassa kunnossa, kun taas toiset ovat vastakunnostettuja/rakennettuja kuten IT-building. Kontrasti on miellyttävä ja kiehtova.

Täytyy tunnustaa heti alkuun, etten tiennyt Maltasta alunperin paljoakaan. Tiesin, että maa on pieni saarivaltio Välimerellä jossain Sisilian "alapuolella" , se on EU:ssa ja, että virallisina kielinä toimivat englanti ja malta (oma kieli).

Maan historiaa tunsin myös vain muutaman kirjoitettavan lauseen verran. Se oli joskus ollut ristiritarien pääbeissi eli tukikohta, saari kuului 1700-luvun lopusta 1800-luvun alkuun muutaman vuoden ajan Ranskalle, jonka jälkeen se siirtyi taas Englannille josta se itsenäistyi joskus 1900-luvulla.

Kulttuurin oletin olevan "Välimerellinen", mitä se sitten Suomessa asuvalle tarkoittaneekaan. Sanalla välimerellinen varmastikin viittasin yleisesti alueen tunnetuimpiin maihin kuten Italiaan, Espanjaan ja Kreikkaan sekä niihin stereotypioitakin sisältyviin mielikuviin mitä meillä näistä kulttuureista on.

Tämän lisäksi muutama tuttuni on käynyt lomalla Maltalla ja pari opiskelijakaveria aikaisemmin vaihdossa. Tietoni maasta rajoittui aikaisemmin siis edellä mainittuihin niukkoihin faktoihin, opiskelijatuttujen vaihtoblogien yleiseen silmäilyyn ja muistoon uutislähetyksestä vuodelta 2004 missä Italialaisen näköiset ihmiset (ilmeisesti Maltalaiset) riehuivat Vallettan keskustassa Maltan liput kädessä ja huusivat kuorossa "Ei EU:lle" (tämä muisto mielessä tulee olemaan mielenkiintoista havaita kuinka EU myönteinen maa loppujen lopuksi on kyseessä).

Monilla "vaihtaribloggaajilla" on tapana listata jäätävä faktalista kohdemaastaan, mutta itse tyydyin nyt vaan paljastamaan kuinka säälittävän vähän kohdemaastani alunperin tiesin. Jos lukija haluaa virallisia tietoja kuten maan väkiluvun jne. ne ovat helposti löydettävistä tarkoituksenmukaisemmistakin lähteistä.

Miksi Malta?

Kun hakuvaiheessa piti listata maita valitsin Maltan ensimmäisenä ja Iso-Britannian(Wales, Cardiff) toisena. Halusin siis maahan missä puhutaan englantia, mutta ennen kaikkea -pinnallista tai ei halusin vain yksinertaisesti päästä maahan missä olisi lämmin ja aurinkoinen kevät ja siksi siis Malta. Iso-Britanniassa olen käynyt useita kertoja ja varmasti siellä tulee käytyä vielä tulevaisuudessakin. Maan kulttuuri on ihan yleisestikin aina kiinnostanut ja näin edelleen, mutta Maltasta ajattelin heti ettei sinne välttämättä tulisi noin vain mentyä niin todennäköisesti kuin Britteihin.

Hakuprosessi

Hakuprosessi itsessään oli varsin vaivatonta. Omassa yliopistossa piti listata kohdemaat (1, 2 ja 3) sekä perustelut ja alustavat "learning agreementit", jonka jälkeen odoteltiin noin 1,5 kk kunnes saimme tietää mikä vaihtokohde osui kohdalle.

Tämän jälkeen piti tietysti täytellä lippulappusia ja kaavakkeita jonkin verran sekä omaa että vaihtokohteen yliopistoa varten, mutta kaiken kaikkiaan tämäkin oli hyvin selkeää ja ohjeistettua (kv-palveluiden sivut, kv-palveluiden henkilökunta sekä laitoksemme oma amanuenssi auttoivat heti kaikessa erittäin osaavalla ammattilaisen otteella). Hakuprosessi itsessään oli siis hyvin selkeä eikä se vaatinut paljoakaan aikaa. Eli in a nutshell: vaihto ei tule kaatumaan byrokratiaan tai sen hoitamisen jaksamiseen kunhan vain muistaa olla ajoissa hoidettavien asioiden kanssa. Apua kyllä löytyy!

Asunnon löytämiseenkin löytyy apua Maltan yliopiston omilta nettisivuilta ja aina voi olla hyvä ajatus kysyä vaihdossa olleilta opiskelijakavereilta miten he menettelivät missäkin tilanteessa.

Lentoja kannattaa varmasti skannailla sen mukaan, että milloin lukukausi alkaa kohdemaassa jne. saapumisajankohta kannattaa valita ehkä muutamaksi päväksi ennen "koulun alkua", jotta ehtii vähän tottua asuinympäristöön kämppään jne. Lentojen hinnat vaihtelevat tottakai kokoajan, ja jos haluaa mahdollisimman halvalla päästä niin kannattaa kilpailuttaa eri lentoyhtiöitä. Löysin meno-paluu-liput 230€ mikä oli erittäin hyvä diili (paljoa halvemmalla tuskin saa) n. 2 kuukautta ennen lukukauden alkua eli en ollu törkeen aikasessa itekään. Monet ostavat vain menolipun, mutta kelasin et tällä diilillä se on ihan jees, että on paluukin tiedossa (lukukauden loppuun ajoitettu) eikä sekää ole sitova tai mitään.

Opiskelijabudjetillakin voi saada aika kivan asunnon eli kuhan on liikkeellä enemmänkin "hyvällä" mielellä kun "tosi aikasin" niin voi löytyä hienokin cribsi tukikohdaks. Pitää muistaa, että kun lukukausi alkaa täällä helmikuun alussa niin kaikki edelliset vaihtarit on lähteny just ennen joulua eli paras aika vapaana olevien kämppien kannalta on tammikuussa.

Mulla ja tyttöystävällä kävi niin hyvä munkki et Malta oli molempien yliopistoissa (opiskellaan eri kaupungeissa bäck in Finland) hakukohde eli päästiin molemmat tänne kevääks ja asunnon kannalta se tietty tarkotti sitä, et oli mahollisuus yhdistää budjetti eli löydettiin kyllä aika siisti Charlie Sheen 73 neliömetrinen kämppä merinäköalalla (blogin kansikuva partsilta auringonnousun aikaan) St. Julian's -kaupunginosasta. Eli myös te kaikki soolona matkustavat kannattaa muistaa, että jos aikoo yksityisellä asua kämppiksen kanssa niin jos vaan jaksaa ettii niin on mahdollista elää se 5,5 kk erittäin mukavasti samalla hinnalla per naama ku jotkut asuu täällä Maltan yliopiston asuntoloissa (jäätävän kallista siihen nähden et on yliopiston looseja).

Ensivaikutelmat

Lentoajankohta oli aika jees eli Suomesta lennettiin puol seiska aamulla (välilasku Münchenissa) ja saavuttiin Maltalle kolmen aikaan iltapäivällä paikallista aikaa. Vaikka mua oli varoteltu, että ei kannata auringon paisteen hämätä jne. et täällä tulee, sataa ja on kylmä niin täytyy sanoa, että jo kun katto lentokoneesta tätä saarta niin kaikki tää vihreys sai heti hymyn kasvoille etenki ku funtsi sitä lumimäärää ja pimeyttä minkä jätti taakseen. Joo tottakai täytyy varmaan sanoo et täällä on yleensä tähän aikaan vuodesta joku 12 astetta lämpöä ja mereltä saattaa tuulla paljonkin eli hyvä tuulitakki on hyvä olla mesissä. Mut oikeesti kylmää on vasta sisällä näissä kämpissä eli villasukat messiin helmikuuksi no kidding!

Ilmat oli ensialkuun heti paljon parempia ku olin odottanu (ekalla viikolla ei satanu yhtään, pelkkää auringonpaistetta) ja ne muutamat sateet tokalla viikolla oli ihan fine kun oli oppinu lämmittämään kämpän oikein.

Ensivaikutelmat oli heti sään ja vihreyden lisäks erittäin hyvät. Kaikki ihmiset vaikuttaa tosi ystävällisiltä ja se tosiasia, että ventovieraatkin (mm. alakerran kadulla joka aamu suoraan autostaan vihanneksia myyvä about 7-kybäne ukkeli) hymyilee silloin tällöin vastaantullessaan saa munkin masentavan vakavaan naamaan jonkinasteisen luonnollisen hymyn! Tätä ei Suomessa paljon yhtenä elinaikana tapahdu.

Ootin myös, että tää paikka ois ollu jotenki rapistuneempi ja köyhempi kuten esim. Kreikan Kreeta ja Rodos, missä oon käyny. Tottakai täälläkin on vanhaa ja rapistunutta, mutta ainakin oma tulkinta on se, että tää maa tuntuis olevan henkisestikin paljon enemmän lännessä kuin vaan maantieteellisesti. Tottakai infrastruktuuri vaikuttaa siihen ja, koska tää on näin pienellä saarella koko valtio niin kaikki suurimmat kaupungit on ns. yhtä kaupunkia ilman, että ne selkeästi erottuu toisistaan. Katukuvassa on myös niin paljon länsimaisia brändejä, kauppoja, mainoksia, tuotteita, että piraatti t-paita kulttuuri mitä näkee Kreikassa ja Italiassa ei ole vielä iskenyt kaaliin, voihan se tietenkin johtua siitäkin, ettei nyt ole vielä turisti season. Yhtäkaikki yleisestä tunnelmasta olen positiivisesti yllättynyt ja vaikuttunut siitä, että vaikka tämä ilman muuta on "Välimeren maa ja kulttuuri" niin osittain on sellainen fiilis  kuin olisi vain jossain länsi-eurooppalaisessa maassa (esim. Hollanti, Belgia, Luxembourg, Saksa, Ranska), mutta Välimerellä.